Julius Ceasarkin tykkäsi kransseista, eli seppeleistä.

Viikonlopun aikana tuli tehtyä muutama kranssi. Kaksi sydän kranssia tein sanomalehdistä ja yhden ompelin kankaasta. Tuli tässä äsken mieleen, että mikä on kranssin historia? Löysin todella vähän tietoa historiasta, mutta jotakin sain kuitenkin selville.

Tieto pläjäys seppeleestä

Sana kranssi tulee saksan kielen sanasta kranz ja ruotsin kielen sanasta krans. Kranssi, eli seppele, on alkuperältään hyvin vanha, sen juuret juontuvat tuhansien vuosien taakse. Kukista tehtyjen pienten renkaiden jäämiä on löydetty egyptiläisten muumioiden haudoista. Roomassa ja Kreikassa seppelettä kannettiin viran ja kunnian merkkinä.

Roomalainen sotapäällikkö Julius Caesar käytti laakeriseppelettä korostaakseen vaikutusvaltaansa ja mahtiaan. Laakeriseppele symboloi antiikin Roomassa ­voittoja ja menestystä, ja sitä saivat käyttää vain henkilöt, jotka olivat saaneet aikaan jotain erityisen kunniakasta.

Se miten seppeleet siirtyivät päästä seinälle ei löydy paljon tietoa. Seppeleitä annettiin jossakin vaiheessa urheilijoille voiton merkiksi ja uskotaan, että urheilija on halunnut säilyttää seppeleensä ja on ripustanut sen seinälle muistoksi voitostaan. Täältä jostakin juontuu perinteet joulun ovikoristeisiin juhlan kunniaksi. Tuolloin ovikoristeet olivat vain havukransseja, koska uskottiin, että ikivihreät oksat symboloivat ikuista elämää, viitaten jeesuksen kristukseen. Kristillisellä ajalla seppeleen käyttö liitettiin surujuhlaan, jossa se toimi ikuisuuden ja kuolemattomuuden vertauskuvana.

Sitten omiin tuotoksiin. Tässä muutama kuva sanomalehtikranssista.

Kranssien koristelussa on mukava käyttää luonnon materiaaleja. Minulla on parvekkeella pieni muovipussi, jossa oli vielä joitakin risuja jäljellä. Muutama käpy, kuivaa heinää ja joku pieni risu, niin kyllä tulee kaunis. Lisäksi vielä rusetti ja paperiperhonen niin tämä koristelu oli valmis.

Tänään ompelin vielä kangaskranssin. Ajattelin, että helppo ja nopea homma. Eihän siihen tarvita kuin kolme pitkää pötköä kangasta, jotka täytetään vanulla ja sitten koriste päälle. Aloitin homman kukan tekemisestä ja en tiedä, mutta siinä sitä näprätessä meni varmaan tunnin verran aikaa. Kukan keskustasta tuli niin paksu, että oli hankala saada ommeltua nappia kiinni. Sormet soikeena ja punaisina sain sen siihen lopulta kiinnitettyä. Meinasin jo tarttua "kaikkivaltias" liimapyssyyn, mutta sinnillä vedin.

Sain pötkylät ommeltua ja alkoi niiden ympäri kääntäminen. Kangas oli sen verran tukevaa tekoa, että siinä meni toinen tunti. Nyt alkoi jo kaduttamaan koko kranssin tekeminen. Lopulta sain kaikki pötköt oikein päin, mutta vanua ei sitten ollutkaan. Mika oli ostanut viime Ikea käynnillä tyynyn testaukseen ja tokaisi että, "ota se Ikea tyyny kun se ei ollut hyvä nukkua". Aloin sitten täyttämään niitä pötköjä Ikean tyynyvanulla. Herranjumala, että vanu voi olla liukasta!! Meinasin heittää kranssipötköt ja vanut pihalle, kun ei meinannut hommasta tulla yhtään mitään. Siinä taistellessa menikin sitten jo kolmas tunti.

Ajattelin, että en jumaliste luovuta vaan vedän loppuun asti. Tulihan siitä valmista. Lopuksi sitten ompelin kolmen pötkylän päät yhteen, letitin, käänsin ympyräksi ja ompelin kiinni. Rusetti ylös ja kukka koristeeksi "kaikkivaltias" liimapyssyn avulla. Ei riittänyt enää hermoja, eikä voimia ommella neulalla ja langalla :) Nyt olen kyllä lopputulokseen tyytyväinen. Seuraavaan kranssiin keksin kyllä helpommat työtavat!

(julkaistu edellisessä blogipalvelussani (4.3.2018))