Metsäretken aika

Se tunne, kun sisustus on ihan viittä vaille valmis. Enään puuttuu Ikeasta ostamani seinäkello seinältä ja se on siinä. Ja kello ei toimikaan. Ei auta patterin vaihto, eikä mikään mitä nainen ja ruuvari pystyy sille tekemään. En lähtenyt vaihtamaan muutaman euron kelloa uuteen, vaan meni totaalisesti hermo ja rikoin kellon (vahingossa kylläkin). Siihen kyllä pystyy nainen ja ruuvari :D

Ja se tunne, kun sun on pakko saada se seinäkello siihen, kun homma on viittä vaille valmis. Sitten se iskee, kuningasidea, "teen sen itse"! Jostain kumman syystä tuli sellanen fiilis, että pakko lähteä metsään ja sieltä se kello idea löytyy. Ja löytyihän se. 

Sain idean kellosta, joka olisi tehty oksista. Katkoin mukaani kasan suht suoria oksan pätkiä ja tallustelin ne kainalossa kotiin. Läväytin kaikki lattialle ja aloin pyörittelemään niitä, kun ihan valmista ideaa ei vielä ollut. Sain oksat mieleiseen asetelmaan ja mietin, että millä ihmeellä ne kiinnitän toisiinsa. Mietin ensin, että ohuella rautalangalla, mutta hylkäsin idean ja ajattelin testata kiinnittämistä kuumaliimalla. Toimi, tosin hiukkasen oli hankaluuksia kun oksat eivät olleet ihan täysin suoria, joten joihinkin liitoksiin meni himppasen reilummin liimaa.

Pällistelin siinä luomustani ja väri ei sitten miellyttänyt, vaan halusin kellosta mustan, sekä kelloon piti saada tietysti koneisto, viisarit ja numerot. Seuraavaksi sitten matka kohti Sinelliä. Onneksi sieltä sain kaiken tarvitsemani. Takaisin kotiin ja maalaushommiin. Maaliksi valitsin kiiltävän mustan spay -maalin. Tosin ei ehkä kaikkein fiksuin valinta, koska ulkona oli pakkasta reilusti, niin päätin sitten spreijata sen sisällä. Suojasin kyllä lattian sanomalehdillä, mutta siitä todistettavasti leijailee maalipölyä, johon sukkani jäikin mukavasti kiinni :D

Sain kuin sainkin oksat maalattua ja seuraavana olikin sitten lattian pesu. Ette arvaa kuinka tiukkaan sellainen tahmea maalipöly jää lattiaan kiinni. Kellon ja lattian siinä kuivuessa maalasin vielä numerot ja viisarit valkoisella maalilla. Kiinnitin koneiston ja numerot kuumaliimalla ja kello oli valmis. Lopuksi ajattelin, että olishan tuota helpommalla päässyt, jos olisin hakenut uuden kellon Ikeasta... 

Lopputulos on kuitenkin sellainen josta tykkäsin ja toista samanlaista kelloa ei ole missään muualla. Siinä on se itsetekemisen ihanuus!

Innostuin kellosta myöhemmin niin, että tein toisenkin, mutta valkoisen. Siitä tuli hauskan näköinen, koska näyttää ihan siltä, että olisi "pakkasen purema" käynyt kellossa. Jätin oksiin myös hieman "metsää". Kello näyttää vielä paremmalta tummaa seinää vasten ;)

"Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt.

Jos metsään haluat mennä nyt, näät oksat katkotut.

Kas, pienet kädentaitajat on nyt käyneet kiinni koivikkoon.

On päivä seinäkellon askartelu hetken!" 

(Kyllä nyt laulattaa, kun kello on valmis)

(julkaistu edellisessä blogipalvelussani (4.4.2018))